pelien hinta / aika pelaamiselle
-
– Olisi huono idea, jos kaikki tekisivät pelejä kolmekymppisille miehille. Yhdellä pelaajalla on vain tietty määrä rahaa, jota hän voi käyttää pelien ostamiseen.
Ainoastaan penskana rahalla oli merkitystä - kaikki pelit waretettiiin. Ja kun oikeasti KAIKKI pelit waretettiin, ei hommassa ollut mitään järkeä. Suuri osa ajasta meni pelien kopioimiseen, ei ehtinyt pelata tai jaksanut keskittyä juuri mihinkään kun aina oli jotain uutta.
Siinä vaiheessa kun pääsi täyspäi(väi)seen duuniin järjellisellä palkalla, ei pelien hinta paljoa painanut. En tosin nykyäänkään osta täysihintaisia pelejä kuin harvoin.
Ongelma on AIKA. Milloin hitossa ehdin (edes) ne (ostetut) pelit pelaamaan!?
t: kohta ehkä yksi PS3 launch game pelattu läpi
-
Heavenly Sword arvostelusta:
Heavenly Swordin piti olla upean näköinen peli, jonka mukaansatempaava tarina ja loistava pelattavuus saa ihmiset PS3-ostohuuman valtaan. Käytännössä se on kohtuullisen upean näköinen, korkeilla tuotantoarvoilla tehty peli, ja siinä todellakin kaikki. Juoni on puolivillainen God of War -klooni, pelattavuus samoin, peli on anteeksiantamattoman lyhyt, puzzlet selittävät itsensä niin että moni ameebakin jo pyytäisi enemmän haastetta, puolet kohtauksista on venytetty keinotekoisesti ja puolessa pitää tehdä täysin turhaa liiketunnistuskikkailua. Kirsikkana kakun päälle tulee lopputaistelu, josta on vaikea keksiä mitään pelillistä hyvää sanottavaa. Kun PlayStation 3 -pelejä saa aikanaan vuokralle, tämä olkoon ensimmäinen suositukseni. Nätit grafiikat kannattaa katsoa ja suomennosta ihastella, itse pelikin menee siinä sivussa läpi yhdessä illassa. 75 euron hinnalle vastinetta ei kerta kaikkiaan riitä.
Siksipä ostin tuo pelin 10 punnalla, vielä kun ehtisi pelata.
Samojen tekijöiden Enslaved: Odyssey to the West saattoi olla niinkin halpa kuin 8 puntaa. Se oli ihan OK peli.
Edelleen samojen tekijöiden Hellblade: Senua's Sacrifice tuli muistaakseni ostettua niinkin paljolla kuin 18 punnalla. Jokuista asiaa (mm. se, että peliohjeet piti kaivaa netistä) lukuun ottamatta oli hyvä peli.
Vieläkin jää hyvin fyffeä yli mainitusta täysin sairaasta 75 eurosta!
-
Mistähän suomennoksesta tuo muuten hörisee?!
-
Ehkä Suomi-pelissä oli äänet jne på finska.
-
Ei takuulla.
-
Hyvin hyvin harvassa pelissä subtitlet suomeksi ja suomiäänistä ei ole mitään havaintoa. Eikä niitä kyllä kaipaakaan. Kunnollisia enkkutekstejä joskus kaipailee, jätetään tekstittämättä joskus turhan paljon.
-
Hei. Minulla on viikko vapaata, ja olen utelias, mitä pelejä voin pelata sen ajan! Kiitos paljon!
-
Onko tämä Emma jokin Mikrobitin bottitesti?
-
@emma-becker sanoi ryhmässä pelien hinta / aika pelaamiselle:
Hei. Minulla on viikko vapaata, ja olen utelias, mitä pelejä voin pelata sen ajan! Kiitos paljon!
Se riippuu ihan siitä mistä tykkäät eli on rpg, rts, fps jne sinun makuusi vai mikä?
@mikropiltti sanoi ryhmässä pelien hinta / aika pelaamiselle:
Onko tämä Emma jokin Mikrobitin bottitesti?
En usko
-
Ajanpuutteen takia fiilistelen itse lähinnä käsikonsoleita. PSP, Vita, New 3DS XL ja Switch ovat yöpöydän laatikossa illan pikkutunteja varten.
-
Hmm, ajanpuute ja käsikonsolit? Nehän toki tuppaa saamaan suspendiin (voi keskeyttää ja jatkaa milloin vaan), muuta ajanpuutteeseen liittyvää en keksi.
Minulle oli PSP sen verta pettymys, että Vita jäi väliin. Varsinkin kun pelejä ei oikein tullut ja olisi jälleen pitänyt hankkia törkyhintainen Sonyn poropietarimuistikortti. Pelittömyydellä meinaan minua kiinnostavia yksinoikeuspelejä, jotka voi omaksi ostaa. Pitäisi siis olla mokkula, store ei käy.
Yksi minua kiinnostava peli Vitallekin vielä löytyy (muut on jo julkaistu muille leluille), harmi ettei emulaatio etene. PSP:tä pelaan mieluummin emulaattorilla, sen verta karseasti ghostaa PSP:n oma näyttö. Myös käteni kramppaavat PSP:n kanssa.
-
@mikropiltti Omassa arjessa käsikonsolit korvaa esimerkiksi kännykän tiiraamisen. PSP GO kulkee nätisti mukana taskussa vaikka metroon ja Switch Lite viihdyttää pidemmillä matkoilla. Näin pelaamiselle ei "tarvitse varata aikaa". Käsikonsolin avulla passiivinen "ei-aika" on mahdollista muuttaa aktiiviseksi. Toki myös kirja ajaa saman asian.
Itse pidän PSP:stä, sen epäkäytännöllisyys viehättää kummallisella tavalla. Tuo ghostaaminen on erittäin hyvä pointti. Näin keräilijän näkökulmasta PSP-pelit on onneksi halpaa kuin saippua. Puolestaan oled-näytöllä varustettu Vita on lähellä sydäntä, vaikkakin juuri tuota eksklusiivista pelattavaa ei juuri ole tarjolla (sellaista mitä ei olisi jo käännetty muualle). Persona 4: Golden oli pitkään ainoa - ja riittävä - syy omistaa konsoli, mutta nyt sekin kääntyi pc:lle.
Kirjoittelinkin joskus aiheesta: https://www.mikrobitti.fi/neuvot/retropelaajan-osto-opas-sony-psp-ja-ps-vita-ovat-taydelliset-kesakonsolit-taskurahalla/4afd38a8-6b15-4f23-837d-ab021cc628ea
-
Minä muuten en koskaan ole ottanut käsikonsoleita mukaan minnekään. Jos minut pakotettaisiin mökille tms., sitten varmaankin.
Tablettia räpläsin duunimatkoilla menneessä maailmassa (nykyään etänä) sen verta, että luin uutisia. Mihinkään somehässäkkään en ole sekaantunut.
Retropelaajan osto-opas: Sony PSP ja PS Vita ovat täydelliset kesäkonsolit taskurahalla
Merkittäviä PS Vita -pelejä
Gravity Rush
Persona 4: Golden
Tearaway
Uncharted: Golden AbyssSe on juurikin tuo Uncharted: Golden Abyss, jota tahtoisin pelata. PS4:lle olen ostanut Gravity Rushin sekä Tearawayn.
Megami Tensei kuvio on sellainen hässäkkä, etten ole siihen vielä ryhtynyt. Edellinen selätetty sarja oli helppo nakki, Motheria kun on vain kolme osaa.
Oma suosikkini on tätä nykyä New Nintendo 3DS XL. Onnistuin alkuvuodesta löytämään uutena IPS näytöllisen (ylempi eli 3D näyttö, alempi eli kosketus on normaali TöhNä) mallin. Firmiskin oli sopivalla tasolla, jotta sai emulaattorit sun muut ajoon.
XL:stä vanhuskin vielä näkee (tosin DS pelit mössöttyvät inhottavasti täydellä näytöllä). New taas meinaa sitä, että SNES emukin jaksaa puskea kunnolla.
Harmi ettei Virtual Boy emusta tullut mitään. Olisi luulemma ollut pop 3D näytöllä.
